maanantai 22. heinäkuuta 2013

MATKALLA (II-päivä, Panun ajatuksia)

Veisasimme äsken nuorten kanssa laulua: "Sama taivas yllä tämän maan yhä kutsuu meitä kulkemaan..."

Kristillisen uskon mukaan olemme tekemässä matkaa. Matkamme ei mitä tahansa reissailua, se on kotimatkaa. Joka päivä lopullinen kotimme on lähempänä. Taivaan koti. 


Rippikoulun tarkoituksena on kutsua kulkemaan tuota matkaa. Yhdessä. Kuten kurkiaura lentää parvessa, samoin mekin tarvitsemme toisiamme jaksaaksemme: yhdessä on helpompi kohdata elämän myrskyt ja jaettu ilo on aina yksittäistä suurempi.    

Millään matkalla ei pärjätä ilman eväitä. Kristillisen uskon matkaeväät ovat: usko, toivo ja rakkaus. Jos näitä ei ole ruokavaliossa tarpeeksi, huonosti käy. Rippikoulun ja seurakunnan tarkoituksena on tulla yhdessä armon antimien äärelle. Saamme voimaa Sanasta, ehtoollisesta ja rukouksesta. Musiikki on tärkeää meille monelle: se kahdesti rukoilee, joka laulaen rukoilee. Kukaan ei voi olla kristitty yksin, ilman toisia ja ilman seurakuntaa. "Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään", sanoo Jeesus.

Olemme kulkeneet nyt toista päivää rippileirillämme. Yhteys on hyvä. Ryhmähenki mahtava. Musiikki ja elämänäänet kaikuvat kirkkaana. Nuoret ovat olleet kuulolla ja kiinnostuneita. Olemme hyvällä yhteisellä, matkalla. Taivastiestä on puhuttu. Puhuttu siitä, mitä meille on annettu ja miten me voisimme elää Jumalan tahdon mukaan - hänen armonsa avulla. Suuri ilonaihe on ollut se, että monella toivakkalaisella nuorella on ollut eväsrepussa hyviä antimia jo valmiiksi. Kristillistä kasvatusta on saatu - kiitos kodeille, kummeille, kouluille ja seurakunnille. Erityisesti olen huomannut, että monet tämän vuoden rippikoululaisista ovat olleet aktiivisia seurakunnassa muutenkin. Se näkyy kaikessa. Opetuksessa ei tarvitse lähteä nollasta. Hartaushetket ovat olleet täysin ilman tirskuntaa ja häiriötä. Rukoileminen yhdessä ei tunnu oudolta. Kasvatus kannattaa. Arvokasvatus. Hengellinen kasvatus.

Rukoilen ja toivon, että tämä päivä, rippikoulu- ja leiri ovat vasta alkua näiden nuorten elämänmatkalla. Matkalla jossa päämäärä on selvillä, matkalla jossa usko Jumalaan on luonteva osa elämää. Matkalla jossa myös seurakunnalla on paikkansa. Nuoret tarvitsevat sitä. Ja Jumala ja me kaikki tarvitsemme näitä nuoria. 


"Samaa vettä janoinen saa, sama lähde pulppuaa.
Vesi kirkkain kaiken janon sammuttaa.
Sama voima rakkauden syliin sulkee jokaisen.
Matka jatkuu, matka kohti Jumalaa."           

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti