Viimeinen kokonainen päivä.

Isonen rentoutuu..

Jatta, Tanja ja Sofia ja Lambipampi

Leirin hittilaji: koripallo

Tervehdys. 
Vika päivä menossa D: yhyhyyh. Päivä alotettiin syömisellä ja oppitunneilla, joissa tehtiin viimehetken kertauksia ennen koetta. Kokeen jälkeen pelattiin vähä pudotusta, jonka rakas Henni meille selitti ja opetti. Jossain vaiheessa alotettiinki sitten pelaamaan strategoa, ja mentiin uimaan. Uinnin jälkeen pelasimme sitten taas vaihteeksi pudotusta. 

Siinä se koekki sitte alko jossai välissä ja kai se ihan hyvin meni. Kokeen jälkeen alettiin sitten tehdä kummeille kirjeitä konfirmaatioon, jonka jälkeen taas _pudotusta_. Heh. 

Ruoaks meillä sitte olikin keittäjien tekemiä tortillo ala tortilloja. Ja taas väliin pudotusta :D Kooooohta meillä sitte alkaaki raamikset. jeeei :)

T. Markus, Sonja ja Henni. Ps. Kuvat ovat ehkä maailman turhimpia, mutta mitäs pienistä jos tykkää sienistä.

Viimeiset 24 tuntia..

Se alkaa kohta. Vastahan me tänne tultiin, hetki sitten. Toivottavasti jotain muutakin on muuttunut kuin sää. Aurinko paistaa ja on taas kesä ja kärpäset. Eilen tehtiin taas yhdessä hyvää hauskasti, kuten eilisistä kuvista saatat huomata. Lähetysjalkapalloa lähetystyön hyväksi. Peli kyllä muistuttaa oikeaa jalkapalloa, on pallo, pelaajat, tuomarit ja maalejakin lasketaan (jotenkuten). Pelin suola on siinä, että sinulla on mahdollisuus ostaa vastapuolen pelaajalle tai pelaajille hetkeksi häiriötekijöitä, jotka hankaloittavat heidän pelaamistaan. Näitä ovat esim. kasteleminen, ämpäri päähän, hassut vaatteet päälle, erilaiset kävelyt, laululeikit kesken pelin etc. Ostosten hinnat ovat 10snt:stä ylöspäin. Myös tuomarit ovat ostettavissa, hintakin on kyllä sen mukainen. Pelillä sinänsä ei ole niin merkitystä, eikä varsinkaan maaleilla. Tärkeintä on hauska yhdessäolo hyvän asian puolesta. Ei hyvää tarvitse tehdä otsa rypyssä, liituraitaa päällä. Hauskaa meillä kyllä oli :)

Aikanaan peli päättyi siihen, että jokainen sai ostaa itselleen uimavuoron vaatteet päällä. Siellä sitä sitten oltiin, lähes koko leiri pulikoimassa. Isoset halusivat heittää minut järveen ja siitähän tehtiin sitten myyntiartikkeli. 13 € pamahti siitä jalkapallokassaan. Mahtavia voltteja ja hyppyjä nuo nuoret osaavat tehdä noilta hyppylavoilta. Rohkeita ovat, mokomat. Tähän asti olen itse tyytynyt lavoilla käymään vaan hiukan kurkkimassa sivuilta alas ja toteamassa ettei sinne ole mitään asiaa minun korkeanpaikankammolla. MUTTA, mutta.. hiukan yllytettynä ja tilapäisellä mielenhäiriöllä varustettuna sain päähänpiston hypätä. Kannustus oli korvia huumaava ja rohkaiseva. " laita vaan silmät kii ja kävele eteenpäin", "ei siinä kauaa mee, kun oot jo alhaalla", "Pinjakin uskalsi hypätä" tai "paljon kauemmin sä kävelet portaita alas kuin hyppäät". Ja niin se neitsytmatka tuli tehtyä. Huhhuh!! Aikamoinen adrenaliinipiikki siitä tuli ja todellinen voittajafiilis :) Suosittelen itsesi haastamista johonkin uuteen asiaan. Se on oikeasti vahvistava kokemus!

Toivottavasti täällä leirillä on ollut näitä tilanteita jokaisella. Ensimmäisen päivän ihmettelyt ulkoläksyjen oppimisesta on ainakin kumottu. Läksytaululla on enää pari hassua tyhjää aukkoa. Hieno juttu!! Enää onkin jännittämistä loppukokeeen läpäisemisestä. No, siinä tuskin on kellään ongelmaa, joten eiköhän ne rippijuhlatkin aikanaan tule. Tänään ainakin kirjoitetaan kummeille kutsut.

Arvaatteko mistä on tullut meidän leirin suurin ongelma?? Eniten kysymyksiä nostattanut asia??  Ei, se ei ole yöhiljaisuus, eikä mikään muukaan häiriköinti. Se on huutokaupan voittanut isosten hiljaisuus. Sen toteutuminen tuntuu olevan vaikea paikka, sanoisin jopa erityisen vaikea. Mutta, kohta se nähdään. 72 min alkaa ihan kooooooooooohta :)

Minski

 Nuorten taidonnäytteitä:

Markus vauhdissa

Sofia..

Jatta..

Videoklipissä Antin taidonnäyte. Varoitus: älä yritä tätä kotona ;)

Lähetysjalkapalloa ja muuta kivaa

Tänään heräsimme Jarnon herätykseen. Sen jälkeen mussutettiin aamupalaa, mutta Jere ja Eemeli sai ruuan sänkyyn asti! Tämä johtui eilisestä huutokaupasta, jossa Eemelin huoneelle huudettiin aamupala sänkyyn. Sitten mentiin jumikseen jonka pitivät Markus (pappi), Sonja ja Henni. Jumis meni kyllä ihan hyvin. 

Sitten Panu aloitti opetuksen ja siinä puhuttiin kolmiyhteisestä Jumalasta. Sitten taas syötiin. Ruuan jälkeen jatkoimme vielä Panun opetuksella. Pienen tauon jälkeen Minski kertoi lähetyksestä, sen jälkeen menimme pelamaan lähetysjalkapalloa. 

Siinä sai ostaa vaikeutuksia vastapuolen pelaajille esim, vettä niskaan, oudot vaatteet tai ämpäri päähän. Oikeastaan kaikki kastuivat, ainakin vähän. Osalla oli sen jälkeen uintia vaatteet päällä, ja Minski uskalsi hypätä kolmesta metristä. Sitten oli Happy Hour eli kahvit. Kahvien jälkeen Minski kertoi ensin meille vähän seurakunnasta ja sitten kävi kaksi vierasta, Sointu ja Marja, joista ensimmäinen kertoi lähetyksestä ja toinen seurakunnan toiminnasta. Sitten Minski näytti meille videoita Maata näkyvissä festareista. Sitten taas mussutettiin päivällisen merkeissä. Päivä oli mukava tähän asti :) ja onneksi sää oli hyvä!

Tänään vielä saunan lämmittää Sakarin ryhmä, mutta sitä ennen on raamikset.

Terveisin Vili, Eve, Pinja H ja Lauri :)

Pilvi heittämässä vettä lähetysjalkapallossa

Lähetysjalkapalloasut päällä

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita :)

lisää tilanteita..

Ämpäri päässä on hankala pelata, saati olla maalivahtina ;)

Isoset heittämässä Minskiä veteen

Vierailupäivän fiiliksiä :)

Moiksu muksut! Heräsimme aamulla 8.00, paitsi Matti Myöhäset heräsi klo 8.20. Päivä alkoi lipun nostolla ja päivän teema oli kiirastorstai, eli kirkko puettiin mustiin. Seuraavaksi oli Panun opetus jossa keskustelimme millainen Jeesus on. 

Lounaaksi meillä oli jauhelihakastiketta, perunaa, makaroonilaatikkoa ja salaattia. Sitten jatkui panun opetus ja isosten urheiluhetki oli vaihtunut lauluhetkeksi. Sen jälkeen oli Minskin opetus. Isoset pitivät näytelmän eri iskutavoista, eri aikakausina. Tällä alkoi Minskin opetus rakkaudesta. 

Välipalalla söimme herkullista hääkakkua, jonka jälkeen aloime katsomaan Jeesus elokuvan toistaosaa. Kun elokuva loppui aloitimme siivoamaan vanhempiamme varten. 

Vanhempamme tulivat, ja menimme rantaan jossa oli meille ja vanhemmille iltaohjelmaa, jossa oli karkinsyöntikilpailu, (meiä ryhmä voitti!!!!!!) sketsejä ja huutokauppaa. 

Vanha kamu Tuomokin tuli käymään joka oli harjoittelussa keväällä seurakunnalla. Tuomoa oli kiva nähdä :)). Vierailuaika päättyi ja meillä alkoi saunavuoro, jonka jälkeen oli iltahartsu ja nukkumaan meno.

Tyytyväinen huutokauppayleisö

Kirvesvartta

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa..

Isosten hiljaisuus myyty! se oli liikaa juontajalle ;) Minttu kentissä.

Terveisin Pinja K, Sofia, Henrika ja Antti. 

Ja vierailupäivän jälkeen..

HuhHuh mikä päivä! Tänään ei enää riittänyt minuuttiaikataulu, vaan nyt laskettiin jo sekunteja. Ja kenenkäs vika.. hmmmm mietitäänpäs tarkkaan.. taitaa ihan omiin nilkkoihin osua. Mitäs haluttiin niin monta asiaa mahtumaan samaan päivään ja samaan aikaan. Nuoret eivät valittaneet. Onneksi.

Eilen aloiteltiin Jeesus-leffaa, kesto 3 tuntia, tänään loput. Tekniikan ihmelapset vain hiukan säätivät koneiden kanssa ja kas, aikataulusta hukkui vartti. Vihdoin kuitenkin härvelit olivat teatterikunnossa ja leffa alkoi. Olipas aika vaikuttuneita kasvoja ja ilmeitä kun sivusta seurasin. Kyllä se kolahtaa ja kovaa kolahtaakin, kun nauloja lyödään. Se kolahtaa suoraan sydämeen. 

Meidän ihanat emäntämme taas joustivat, ruoka myöhästyi myös sen vartin. No eihän siinä muuten mitään ropleemaa olisi ollut, mutta vierailupäivä. Ruokailuun, siivoukseen, järjestelyyn, kahvien kattamiseen ym pieneen tuhraamiseen jäi aikaa kokonaiset 45 minuuttia! Tästä poislukien se, että tiedän ensimmäisten vieraiden tulevan 20 vaille kuusi. Matikan lyhyelläkin oppimäärällä tuo = liian vähän aikaa = kiire. Arvatkaas mitä?? Me ehdittiin :) mööpelivalssia tuolien ja pöytien kanssa, rätti siellä, imuri täällä, vie tuonne, tuo tänne.. Ja vielä oli kaitaliinatkin pöydillä. (Kukaan ei tainnut vilkaista pöytien alle?) Ohje imurointiin oli "ota siitä keskeltä lattiaa ja suurimmat pöytien alta". Kukapa sitä lattiaa ehtii tuijottelemaan, kun omia nuoria vilisee ympärillä ja emännät tarjoavat kahvia tuoreen kakkusen kera.

Meillä oli suunniteltu puolen tunnin ohjelma vierailuun, kesto taisi olla 1,5 tuntia, pikkuisen ylittyi. Hauskaa oli tehdä ja hauskaa taisi olla yleisölläkin. Illan hitti oli aivan ylivoimaisesti huutokauppa lähetystyön hyväksi. Kyseinen ohjelmanumero on tämän kesän aikana löytänyt tiensä myös keltaisen lehdistön sivulle. Meillä täällä ei olla niin ahdasmielisiä. Oma varovainen tavoitteeni oli 50 € (omat huudot mukaanlukien). Tavoite ylittyi. Reilusti. Oli ilo nähdä, että vieraat lähtivät innolla leikkiin mukaan. Hyvää ei tarvitse tehdä otsa rypyssä ja pakkofiilis taskussa. Huutoja tuli paljon. Huudettiin kuin oikeassa huutokaupassa.

Vanhempien leikki 10 euroa, 
Aamupala 11 euroa,
Hieronta 10 euroa,
Isoset orjaksi 5 euroa,
Ylimääräinen ulkoläksy 50 senttiä,
Ylimääräinen jälkkäri 20 euroa,
Ilman kännykkää 6 h (päiväaikaan) 6,50 €, 
Lahjakortti kioskiin 11 €,
Isosten järjestämä Puula-risteily ohjaajille 22 €,
Isosten hiljaisuus 72€.

Yhteensä 168 euroa!!

Upeaa! Mahtavaa! Hienoa! Siistiä! Fantsuu!

Huutokaupan ehdoton huippuhetki oli ohjaajien järjestämä huuto isosten hiljaisuudesta keskelle päivää (ääneti, ilman puhelimia tai nettiä). Tähän kohteeseen muuttuivat säännöt. Tietysti ;). Tätä ei saa kukaan yksinään, vaan tämän huudot lasketaan yhteen ja isosten hiljaisuuden pituus on 1 €/ 1 min. Yhteensä siis 72 min! Leiriläiset lähtivät innolla mukaan ja laittoivat 1 €/leiriläinen. Pakka kääntyy nyt nurin, leiriläiset hallinnoivat hiljaisuuden aikana isosten kännyköitä. Aivan huippua! Tiedän jo etukäteen, että tämän tehtävän suorittaminen on vaikeaa. Hankalaa. (Lähes) mahdotonta. Mission impossible. Pitäkää peukkuja!!

Huomenna jatketaan lähetysteemaa pelaamalla lähetysfudista. Mitä se sitten on? Siitä kerrotaan toisella kertaa. Ja lähetystyön kohde valitaan yhdessä huomenna.Hienoa tehdä hyvää yhdessä. Tällä leikillä oli totisesti siunaus. Aamen!

Yöllisin terveisin Minski (joojoo, meen vihdoin nukkumaan :)))

Ennen vierailupäivää..

Tänään on SE päivä. Vierailupäivä. Äidit, isät, siskot, veljet, kaverit, naapurit, mummot, papat, lemmikkieläimet ja kumminkaimat tulevat meitä katsomaan. Onkohan Korkeasaaren apinoilla sama fiilis? Katsoa saa, koskea ei. Toivottavasti ei, siis se, että täällä meitä saa myös koskea. Emme halua olla vain katseltavina ja ihmeteltävinä. Toivottavasti hetki tuo oikeita kohtaamisia ja hyviä sellaisia :). Niin, tiedän, että teillä vierailla on ollut meitä ikävä, tai ainakin lapsianne. Nuorillakin on ikävä rakkaita, vaikka se pitääkin piilottaa kuoren alle, koska toiset leiriläiset.

Nyt on tehtävä tunnustus, aina en ole kovin innostunut vierailupäivästä. Porukasta riippuen leiri voi mennä vierailusta niin sekaisin, että kaikki on aloitettava alusta. Tämän ryhmän kohdalla en tätä pelkää. Muuten en ehkä olisi tehnyt tunnustustakaan.. Miksi näin? Fiilis leirillä ei aina ole hmmmm hyvä, valitettavasti. Toki silloin on myös itselläkin peiliin katsomisen paikka, mutta leirillä ei kaikki aina mene käsikirjoituksen mukaan. Joskus olen miettinyt mitä ja miten vastaan kun minulta kysytään miten on mennyt.. Hyvillä mielin voin sanoa, että nuo hetket ovat olleet harvassa. Tänä vuonna meillä on ollut oikein paljon hyviä hetkiä ja hyvää tunnelmaa. Toivottavasti se näkyy sinullekin :).

Summa summarum. Olette tänään tervetulleita tutustumaan leiriin, katselemaan ja ihmettelemään, kyselemään ja osallistumaan. Me yritämme tämän kotoisan sekamelskan saada edes jotenkin edustuskuntoon.. Kämpät näyttävät kyllä juuri sellaisilta kuin lapsenne haluavat. Siivousvelvoitetta ei ole. Ei myöskään minun kämpässäni. Kämppien välisellä siivouskilpailulla voi toki olla jotain telekistä tuon asian kanssa. Illalla selviää myös miten tähän asiaan liittyy pokaali, kukka, possu ja kaasunaamari. Toki, saatat tuosta yhdistelmästä jotain päätelläkin..

Vierailupäivään on valmistauduttu peseytymällä, tipuset orrella :)

Tyttöjen saunavuoro näissä tunnelmissa <3

Mukavaa kiirastorstaita. Kosketellaan toisiamme :) - Minski

it's christmas time

Tänään herättiin joululaulun soidessa, Lauran ja Hanneksen ukulelen säestyksellä (siis tytöt, mut pojilla oli rumpujen pärinää, hähä). Nostettiin lippu ja syötiin gourmet-aamupala. Käytiin Jarnon ryhmän pitämässä jumiksessa, jonka aiheena oli joulupäivä - Sofia oli pappina. Sen jälkeen oli monta tuntia opiskelua tuskallisilla penkeillä ja siellä nukutti, vaikka aihe sinänsä oli mielenkiintoinen, jotenkin ei vain jaksanut keskittyä. 

Aivan, jossain välissä me koristeltiin fantsu kuusi, koska joulu. Siitä tuli aika hieno vaikka kuusi itsessään oli aika harva, mistä lie hankkinut sen (: Ja ah, opiskelun jälkeen saatiin delicious jouluruoka <33 Sitten me oltiin vähän tukkihumalassa, koska isoset piti ulkotoimintaa :) 

Tämän jälkeen oli pieni tauko, jonka jälkeen jatkui opiskelu. Aiheena oli: Jeesuksen ristiinnaulitseminen, uusia juttuja oli esim. se että Jeesus joutui itse kantamaan omaa kidutusvälinettään, sillä sitä ei ollut aiemmin oikein ajatellut. Tän jälkeen katsottiin Jeesus leffan eka osa, joka oli itseasiassa aika jännittävä, koska siitä oppi aika paljon Jeesuksen elämästä. Vielä ois edessä raamis, sauna, iltaohjelma ja iltahartaus. Aurinkokin pilkistää välillä, hei jes! Terkuin Jatta, Jonna, Laura, Eetu ja Tuomo

Tukkihumala

Meidän leiri

Kaksi päivää takana, aika kuluu hirvittävän nopeasti. Meillä kun riittäisi ohjelmaa varmaan kuukaudeksi! Lauantaina on kuitenkin tavarat pakattava ja suunnattava kotiopäin. 
Muuten, olisi varmaan syytä jo hiukan esitellä meidän leiriä..

Meitä on täällä yhteensä 28. 18 ihanaa leiriläistä (Jatta, Pinja x 2, Tuomo, Eetu, Tanja, Henni, Vili, Suvi, Henrika, Markus, Antti, Eveliina, Jonna, Jere, Eemeli, Sofia ja Sonja). Isosina meillä on kaksi pari vuotta sitten riparin käynyttä tehopärisijää Henni ja Minttu. Näiltä tytöiltä ei vauhti lopu edes nukkuessa ;) (hmm.. joskus voisin sanoa, että valitettavasti..). Heidän ajatuksiaan pääset myös vielä lukemaan.. Vuoden vanhoja isosia ovat Laura, Pilvi, Jarno, Lauri ja Sakari. Hyvin ovat noviisit olleet oppivaisia. Meitä aikuisia työntekijöitä on Panu-pappi, Hannes-kanttori ja Minski-nuorisotyönohjaaja. Ihan rauhallisimmasta päästä emme taida mekään olla. Tällä porukalla me täällä elelemme. Keittiössä meitä palvelee Kangasniemen srk:n omat emännät Eija ja Kaisu.

Joku on joskus sanonut, että leirillä syödään koko ajan, eikä aivan väärässä olekaan. Viidesti päivässä kipitämme kiltisti jonossa ruokaa hakemaan ja syömme yhtä kiltisti lautaset ja kupit tyhjiksi. Eikä tässä tietenkään ole vielä mukana leiriherkut. Jos sanotaan armeijan marssivan vatsallaan, niin kyllä leirikin touhuaa vatsallaan. Vähän väliä kädet käyvät karkkipussilla tai sipsipurkissa. Ja jos leiriläiset tietäisivät millaiset mässäilyt alkaa vielä iltahartauden jälkeen, niin.. Jaa, enpäs kerrokaan. Tervetuloa isoskoulutukseen oppimaan ;)

Jaa, tehdäänkö me täällä muutakin kuin syödään?? No joooo. Päivitetään facebookia ja blogia, pelataan pingistä ja skeitataan, soitetaan ja soitetaan. Ei vaan, kyllä täällä ihan aikuisten oikeesti myös opiskellaan. Välillä ehditään pitämään ihan viiden minuutin mittaisia taukoja. Ei.. Kyllä sitä vapaa-aikaakin taitaa olla, sitä ei vaan ehkä aina huomaa. Toisaalta, eipä tänne olla vapaa-aikaa tultu viettämään vaan ihan oikeasti riparille. Meitä opettajiakin velvoittaa muutamat asiat. Niin, konfirmaatio muuten on sunnuntaina 18.8. klo 11, että tervetuloa. Silloin muuten eturivin paikatkin täyttyvät paljon sukkelammin kuin ns normijumiksessa. Kannattaa siis tulla ajoissa. Tuo päivä on muuten minulle aika tärkeä, tai ehkä jo näillä kilometreillä se kannattaisi unohtaa ;)

Hups, takaisin päiväohjelmaan. Meillä on tämän viikon aikana myös vakaa aikomus päästä ulos aurinkoon ulkoilemaan, saas nähdä miten Luojan huumorintaju on tuon asian suhteen. Maanantai kului aika lailla sisätiloissa. Isoset vetävät omille ryhmilleen raamikset, niissä luetaan yhdessä Raamattua ja keskustellaan luetusta sekä koitetaan saada sitä sopimaan tähän päivään. Mitä nuo tekstit kertovat meille tänään, mitä eväitä niistä löytyisi. Toivon oikein hedelmällisiä keskusteluja asiasta ja asian vierestä.

Iltaisin meillä on yhteistä ohjelmaa, erilaista joka ilta. Tästä en sen enempää paljasta, keskiviikkoiltana on jaossa pieniä makupaloja. Koska lukijoiden joukossa on myös tulevien kesien leiriläisiä, pysyköön salaisuuksien verho vain raollaan. Yksi ohjelma pysyy muuttumattomana illasta toiseen, nimittäin saunominen uimisineen. Täällä on aivan ihana pieni sauna, hienoisesti rakennus ulottuu järven päälle. Laiturilta löytyy pari erikorkuista hyppypaikkaa ja kivenheiton päästä järveltä kelluva laituri. Oi kuinka odotankaan niitä aurinkoisia päiviä! Tosin tuon järviveden lämmittämiseen ei pari aurinkoista päivää riitä. Illat päättyvät vielä yhteiseen iltahartauteen, hiljentymiseen ja rukoukseen. Näissä hetkissä on vain taivas rajana, vai mennäänkö jo siitäkin yli? Iltahartautta on vaikea sanoin kuvata, se pitää kokea, olla siinä mukana, osana suurta Jumalan seurakuntaa. Meidän pieni leiri on osa suurta kristittyjen yhteisöä. Yhteisöä, joka saa hiljentyä yhdessä, rukoilla yhdessä ääneen Isä Meidän, niinkuin ovat sukupolvet tehneet ennen meitä ja toivottavasti tulevat tekemään meidän jälkeenkin, siunata toinen toistamme, rukoilla toistemme puolesta ja nauttia yhdessä ehtoollista. Parhautta, todellakin!

Lopuksi vielä, hyvää joulua sinulle lukijani :) 
Meillä on tänään joulu, Kristuksen syntymäjuhla. - Minski

Panu

Minski

Hannes

Kaikki oli ennen paremm... tai ehkei sittenkään...

Monesti kirkollisissakin puheissa haikaillaan vanhojen aikojen perään: kaikki oli ennen paremmin. Tätä ei kannata uskoa. Se ei ole totta. Monet asiat ovat nykyisin paremmin. Myös kirkollisessa elämässä. Tätä saattaa olla vaikea uskoa, kun seuraa viimeaikaista keskustelua Päivi Räsäs-kuohuntoineen. Sen ei pidä antaa hämätä. Seurakunnissa näet tapahtuu jatkuvasti hyvää.

Tämä aihepiiri nousi mieleen, kun Hannes-kanttorin kanssa istuttiin saunassa ja katseltiin saunan ikkunasta poikien pulikoimista Puula-järvessä. Minä ja Hannes kuuluttiin porukkaan, meitä ei vierastettu lainkaan. Siinä juteltiin riparilaisten kanssa asioista, kaikista asioista, ihan mutkattomasti. On jokseenkin vaikea kuvitella, että 50 vuotta sitten seurakunnan työntekijät olisivat tällä tavalla jakaneet hetkiä nuorten kanssa. Ehkä sitä tapahtui, mutta väittäisin, että huomattavasti harvemmin. Oltiin roolien vankeja, molemmin puolin. Nuorten ei ollut soveliasta lähestyä pappiaan tuttavallisesti, papin ei ollut luvallista heittäytyä samalla tasolle heidän kanssaan. En todellakaan kaipaa näitä aikoja. Iloitsen siitä, että pystyn, saan ja osaan keskustella nuorten kanssa. Koen vahvasti, että se tapahtuu useimmiten heitä huomioiden. Ainakin sitä yritän.

Nämä kohtaamiset, kuten istuskelut saunan lauteilla, mullistavat nuorten elämää. Aikuiset antavat aikaansa heille, tehdään yhdessä asioita ja puhutaan elämän suurista kysymyksistä. Ollaan ihmisenä olemisen ytimessä. Isoset ja muut nuoret ovat samassa porukassa komppaamassa. Kun miettii rippileiriä, mitä se nuorille tänä päivänä tarjoaa, on kattaus huikea. On hulvattomia iltaohjelmia, huikeaa musaa (kiitos Hannes taianomaisista sävelistä iltahartaudessa!), huippuruuat (ja usein!), raamiksia, nuorten tekemiä jumalanpalveluksia, monimuotoista opetusta, leikkejä, pelejä, pingistä, naurua, liikutusta, toveruutta jne. Sky's the limit! :)

Väittäisin, että tällainen kristillinen opetus antaa enemmän kuin 1950-luvun pariviikkoinen päiväkoulu, jossa pappi puhui yksisuuntaisesti nuorille. Vai haikaileeko joku pokkana vanhaa mallia? Nykymuotoinen rippikoulu, ja etenkin rippileiri, on Suomen kirkon menestystarina. Parempaa "tuotetta" saa hakea. Ongelmana on "tuotteet" ennen ja jälkeen rippileirin: miksi nuoria ei saada sitoutettua seurakuntalaisuuteen paremmin? Kun se saadaan ratkaistua, kirkko selviää myös modernissa Suomessa.

Jos rippileiri on nykyisin laadukkaammin toteutettu, ja nuorten tarpeita kuunnellen, eivät nuoretkaan ole "huonontuneet." Päinvastoin. Jaksan hämmästellä nykynuorten sivistynyttä käytöstä ja kiinnostusta hengellisiin asioihin. Näppituntumalla sanoisin, että minä ja ikäiseni olivat levottavampia ja innottomampia oppimaan, ainakin sillä leirillä millä minä olin. Sitä saa mitä tilaa - jos nuoria kohtelee kunnioittavasti ja heidän tasollaan, he vastaavat samalla mitalla. Luottamus ja yhteys on ansaittava. Paras tapa on olla avoimesti oma itsensä, nuoria pelkäämättä. Kristuksen kanssa.

Meillä on täällä kaikki hyvin. Jo nyt tiedämme, että tämä leiri on onnistunut leiri. Olen sen verran idealisti, että luotan sen olevan yksi käännekohta nuortemme elämässä. Me kylvämme, Jumala antaa kasvun. Ja itse haluan olla yrittämässä parhaani, ettei kohtaamisemme jää vain saunanlauteille yhteen kesään. Keskustelen näiden nuorten kanssa aina kuin vain kykenen. Tapaan heitä koulussa, liikkasalissa tai kaupoilla. Pyydän heitä mukaan seurakunnan toimintaan. Ja varsinkaan en jätä rauhaa yhdellä kysymyksellä: Milloin tulette taas yhteiseen messuun? - Kristittyjen tapaaminen on joka pyhä! :)  
                

leirillä pappikin ehtii ainkin venyttelemään :)

Ripari sohvalla

Heräsimme kahdeksalta. Sen jälkeen nostettiin lippu. Söimme puuroa ja leipää aamupalaksi. Oli hyvä jumis jonka piti Lauran ryhmä. Oli opetushetki jonka piti pappi. Siinä puhuttiin kristinuskosta. Sitten oli ruuaksi uuninakkeja ja perunamuussia. Delicious! Sitten lauleltiin Hanneksen säestyksellä. Meno oli mukavaa. 

 

Jonna pappina adventin jumalanpalveluksessa

adventtikynttilät

Opetukset jatkuivat ja isosten pantomiimiesitys syntiinlankeemuksesta oli menestys, lukuunottamatta pieniä naurukohtauksia. Illemmalla päivällisen jälkeen muutamat menivät käymään patjakomerossa ja ovi meni lukkoon, mutta sieltäkin sitten selvittiin ulos. 

Sohva on ollut Salmelan suosituin paikka ja musiikilla ei ole ollut taukoa kuin korkeintaan nukkumisen aikana. Powercow vanukas on hyvää ja kohta lähdetään raamiksiin omien ryhmien kanssa.

Pojat sohvalla

Tytöt sohvalla

Isoset "aktiivisina" sohvalla

Maanantaiterveisin Pilvin ryhmä: Tanja, Suvi, Jere ja Eemeli

MATKALLA (II-päivä, Panun ajatuksia)

Veisasimme äsken nuorten kanssa laulua: "Sama taivas yllä tämän maan yhä kutsuu meitä kulkemaan..."

Kristillisen uskon mukaan olemme tekemässä matkaa. Matkamme ei mitä tahansa reissailua, se on kotimatkaa. Joka päivä lopullinen kotimme on lähempänä. Taivaan koti. 

Rippikoulun tarkoituksena on kutsua kulkemaan tuota matkaa. Yhdessä. Kuten kurkiaura lentää parvessa, samoin mekin tarvitsemme toisiamme jaksaaksemme: yhdessä on helpompi kohdata elämän myrskyt ja jaettu ilo on aina yksittäistä suurempi.    

Millään matkalla ei pärjätä ilman eväitä. Kristillisen uskon matkaeväät ovat: usko, toivo ja rakkaus. Jos näitä ei ole ruokavaliossa tarpeeksi, huonosti käy. Rippikoulun ja seurakunnan tarkoituksena on tulla yhdessä armon antimien äärelle. Saamme voimaa Sanasta, ehtoollisesta ja rukouksesta. Musiikki on tärkeää meille monelle: se kahdesti rukoilee, joka laulaen rukoilee. Kukaan ei voi olla kristitty yksin, ilman toisia ja ilman seurakuntaa. "Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään", sanoo Jeesus.

Olemme kulkeneet nyt toista päivää rippileirillämme. Yhteys on hyvä. Ryhmähenki mahtava. Musiikki ja elämänäänet kaikuvat kirkkaana. Nuoret ovat olleet kuulolla ja kiinnostuneita. Olemme hyvällä yhteisellä, matkalla. Taivastiestä on puhuttu. Puhuttu siitä, mitä meille on annettu ja miten me voisimme elää Jumalan tahdon mukaan - hänen armonsa avulla. Suuri ilonaihe on ollut se, että monella toivakkalaisella nuorella on ollut eväsrepussa hyviä antimia jo valmiiksi. Kristillistä kasvatusta on saatu - kiitos kodeille, kummeille, kouluille ja seurakunnille. Erityisesti olen huomannut, että monet tämän vuoden rippikoululaisista ovat olleet aktiivisia seurakunnassa muutenkin. Se näkyy kaikessa. Opetuksessa ei tarvitse lähteä nollasta. Hartaushetket ovat olleet täysin ilman tirskuntaa ja häiriötä. Rukoileminen yhdessä ei tunnu oudolta. Kasvatus kannattaa. Arvokasvatus. Hengellinen kasvatus.

Rukoilen ja toivon, että tämä päivä, rippikoulu- ja leiri ovat vasta alkua näiden nuorten elämänmatkalla. Matkalla jossa päämäärä on selvillä, matkalla jossa usko Jumalaan on luonteva osa elämää. Matkalla jossa myös seurakunnalla on paikkansa. Nuoret tarvitsevat sitä. Ja Jumala ja me kaikki tarvitsemme näitä nuoria. 

"Samaa vettä janoinen saa, sama lähde pulppuaa.

Vesi kirkkain kaiken janon sammuttaa.

Sama voima rakkauden syliin sulkee jokaisen.

Matka jatkuu, matka kohti Jumalaa."           

Yökukkujan mietteitä..

Leirin ensimmäinen päivä on takana.. Talo alkaa olla aika hiljainen. Viimeiset jutustelut ja kiherrykset vielä kämppäkavereiden kanssa ja sitten nukku-Matti heittää viimeiset unihiekat. On mukava istua salin sohvalla kuunnellen kellon raksutusta, juoda teetä ja syödä palanen päiväkahvilta jäänyttä mustikkapiirakkaa. Ja olla tyytyväinen.

Meillä on ihania nuoria. Aitoja, mukavia, innokkaita ja rehellisiä. Heistä voi olla ylpeä, etenkin te, lasten vanhemmat. Toivottavasti myös kerrotte sen heille. 

Ryhmät toimivat oikein mukavasti heti ensimmäisenä päivänä. Vaikkei se paras kaveri välttämättä osunutkaan samaan ryhmään, niin hienosti on silti hommat hoidettu. Raamikset, ryhmätyöt, rastirata.. Positiivisia kommentteja ja ajatuksia isosilta. Tämä kuulostaa jo melkein liian hyvältä ollakseen totta :) Kuka nipistää mua??

Illalla uskaltauduttiin saunan lauteilta pulahtamaan melko viileään Puulaan. Voi sanoa, että kyllä virkisti! Hui -en muista milloin olisi riparin aikaan vesi ollut noin viileää. No, eipä ole ilmakaan kummoinen. Pitkät housut, kumisaappaat, takki päällä ja jopa sukat jalassa. Missä on heinäkuun helteet? Huhuuu? Tulkaa takaisin, me täällä odotamme! 

Aurinko laski hienosti horisonttiin, aika ajoin näkyi hento roosan värinen taivaanranta, seuraavassa hetkessä satoikin taas vettä. Viimeisenä, iltahartauteen mennessä taivaanrannassa oli kaunis keltainen kapea juopa. Ja jälleen kerran kamera oli ihan väärässä paikassa. Ehkä vielä jonain iltana jopa mukana..

Niin tämä ilta päättyi yhteiseen Panun pitämään iltahartauteen. Tuntui hyvältä istua pirtin penkillä piirissä. Keskellä huonetta puinen risti täytettynä hiekalla, siinä tuohukset valaisemassa. Hiljaista. Rauhallista. Ei kiire minnekään. Jumala läsnä meidän kanssamme, meitä kuunnellen ja meitä katsellen. Meille puhuen. Mukana piirissä. Päätimme päivän samoin kuin aamulla aloitimme. Hiljentymällä. Tästä on hyvä kukkujankin jatkaa uuteen päivään :)

" Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän."
- Joh 3:16

 Panun iltahartauden risti

Hyvää yötä, Jeesus myötä, kiitos tästä päivästä. Se oli mukava, tavataan taas huomenna (tänään). - Minski

Sunnuntai, riparin eka päivä

Toivakan srk:n ripari starttasi aamulla jumalanpalveluksella Toivakan kirkossa. Jumalanpalveluksen aluksi koko kirkkokansa huokaisi syvään. Eilisiltana katosi metsään pieni 2-vuotias poika, hän oli kateisssa lähes 6 tuntia. Onneksi tilanne päättyi hyvin ja poika löytyi :).
Kirkossa oli meidän lisäksemme myös Espoon Leppävaaran srk:n riparilaisia. Jumalanpalveluksen päätteeksi lauloimme yhdessä "..Evankeliumi, ilosanomamme on (niin on). Evankeliumi, ilosanomamme on (TOSI ON!)." Heidän leirinsä on loppusuoralla ja meidän alkutekijöissä.

Jumalanpalveluksen jälkeen alkoi tavaran pakkaaminen autoon. Ja sitä tavaraa riitti ja riitti ja riitti.. mm kahdet rummut, ainakin 5 kitaraa, laatikoittain erilaista leirirompetta etc.. Meidän srk:ssa kun lähdetään leirille, niin mukaan TODELLAKIN pakataan tavaraa, koskaan ei voi tietää milloin tarvitaan varavaravaravarasuunnitelma.

Seuraavan 7 päivän ajan kotimme on Kngasniemen srk:n leirikeskus Salmela.

(kuvat edellisiltä kesiltä..)

Olemme olleet täällä vasta puoli päivää ja jo kolmasti istuneet ruokapöydän ääressä :) Nälkää emme ainakaan näe. Väliherkuista pitää huolen oma pikku kioskimme. Toki olemme jo ehtineet laulamaan, opiskelemaan ja jokainen on suorittanut jo ainakin yhden ulkoläksyistä, nopeimmat jo kaikki. 

Hyvällä mielellä mennään eteenpäin. Nyt odotellaan saunan lämmittäjiä saunalta..

Mukavaa illanjatkoa sinulle ja mukava kun olet lukenut kuulumisemme :)

Leiriterkuin Minski